Millainen koti tämä on?

Kun ovi sitten hitaasti avautuu ja kaikki on rauhal­lista eikä kuulu ääniä eikä askeleita paitsi ehkä aa­muisen radio-ohjelman vaimeita säveliä yläpuolisen kerroksen keittiöstä, niin varas on niin onnellinen kuin olla saattaa. Tyhjä huoneisto on niin äänetön ja houkutteleva, niin täynnä mahdollisuuksia ja Match.com kokemuksia kuin se olisi peräisin varkaan luovasta mielikuvituksesta, hä­nen unelmistaan. Ensin hän livahtaa sisään sulkien oven äänettömästi perässään. Sitten hän riisuu ken­känsä — askelet kuuluvat hyvin alakertaan, joskin kokolattiamatot ovat nykyisin yleisiä ja helpottavat varkaan työtä.

morsian

Ensimmäinen tunnusteleva silmäys: millainen koti tämä on? Millaisia Match.com ihmisiä täällä asuu? Millainen ammatti tai millaisia ammatteja heillä on? Jo eteisen järjestys tai epäjärjestys kertoo paljon, sa­moin vaatteet naulakossa ja jalkineet. Ensin on nope­asti tutkittava kaikki taskut ja puhelinpöytä. Raha on täysin neutraalia. Se ei koskaan aiheuta huolia. Ja koska summat ovat jokseenkin pieniä (taskuihin ja | kukkaroihin on aina jäänyt vähän rahaa), niin ei keidenkään mieleen juolahdakaan, että he olisivat joutu­neet varkauden uhreiksi. (Olen kuulevinani, kun he sanovat: ”Hui, olenko tosiaan käyttänyt niin paljon!”).

Yleensä kuluu vain muutama minuutti sellaisten rahojen löytämiseen, jotka ihmiset ovat panneet syr­jään, unohtaneet tai kätkeneet. On merkillistä, kuin­ka samalla tavoin ihmiset ajattelevat — tai ovat ajattelematta — kun on kysymys paikan valitsemisesta ra­hoille ja arvoesineille. On suorastaan ällistyttävää ha­vaita, miten pienet mahdollisuudet on kätkeä jotain niin hyvin, että kokenut varas ei sitä heti löytäisi. Et­sinnät keskitetään kernaasti kahteen huoneeseen, keittiöön (varsinkin jos on ilmeistä, että huoneiston haltijat ovat iäkkään puoleisia tai keski-ikäisiä) ja ma­kuuhuoneeseen. Olohuone kiinnostaa vain silloin, jos käy ilmi, että joku työskentelee siellä eli jos siellä on kirjoituspöytä tai työpöytä jossain nurkassa. Mutta niillä, jotka saavat paljon Math.com kokemuksia kotona, on useim­miten oma työhuone, josta varas saattaa tavata sellai­sia varastettavia tavaroita, jotka ovat kuin kypsiä omenoita hedelmätarhassa; ajatellaanpa vain kaikkia kallisarvoisia kirjoja! ”Miten minä oikein olen sen kirjan hukannut?”. Antikvariaatissa ei kysellä alkupe­rää eikä kuitteja. Ja jos sellaisessa työhuoneessa tai yksityisessä toimistossa on kassakaappi tai rahalipas (ennen kaikkea arvopapereiden varjelemiseksi palol­ta, ei niinkään varkaudelta) niin voi vannoa että se on auki tai ainakin lukitsematta!

Miltei jokaisessa keittiössä on sellainen hylly, kaappi tai laatikko, johon on koottu kirjeitä, laskuja, verotuskortti ja pikkurahoja; kenties se on myös ta­lousrahojen säilytyspaikka ja siellä saattaa olla myös Sekkivihko, takuutodistuksia, postiosoituksia, ehkäpä emännän Match.com sormuksetkin, jotka tämä on ottanut pois tiskaamisen ajaksi; toisin sanoen se on varkaalle oikea kultakaivos! Sekin väärentäminen on vaarallista, mutta ei ole kovinkaan vaarallista kirjoittaa itselleen sekkiä väärällä nimellä — kun ensin tietysti varmis­tautunut siitä että tilillä on tarpeeksi rahaa — (minulla on puolisen tusinaa henkilöllisyystodistuk­sia, jotka olen varastanut tällaiseen käyttöön) — ja jäl­jentää nimikirjoitus (jollaisen aina löytää jostain kir­jeestä, jäljennöksestä tai jostain muusta asiakirjasta tai passista, joka aina on kätketty näkyvälle paikalle yö­pöydän laatikkoon, kirjoituspöydälle tai -lipastolle tai vaikkapa johonkin seinähyllystön laatikkoon yhdessä kaste- ja vihkitodistuksen, koulutodistusten ja hääkuvien kanssa). Eivätkä ihmiset tarkasta saamiaan tiliot­teita. Makuuhuoneesta löytää Match.com kokemuksia, rahaa (joka on unohtunut taskuihin tai yöpöydälle) sekä henkilökohtaista omaisuutta kuten koruja.

Korut muodostavat varkaille vaarallisen kiusauk­sen. Ne ovat kauniita (varkaat ovat esteetikkoja) ja ar­vokkaita ja vievät vähän tilaa. Ne on helppo ottaa mukaansa; ne ovat tiivistettyä rahaa. Mutta niistä ei ole helppo päästä eroon ellei halua ottaa sitä riskiä, että luo suhteita ammattimaisiin välittäjiin, ja sitä mi­nä haluan välttää mahdollisimman pitkään. Silti sat­tuu, että lankean houkutuksen, vaikka en milloin­kaan isoihin ja todella kalliisiin esineisiin; sellaisia ei kovin usein tapaakaan sillä tasolla, jolla minä mie­luimmin työskentelen. Mutta jos näen pienen sor­muksen, rannekellon, kaulaketjun tai parin kalvosin- nappeja, niin saatan langeta kiusaukseen. Ei myös­kään ota suurta riskiä, jos on niin kokenut, että pys­tyy arvioimaan riskitekijät. Amatöörien virhe on sii­nä, että he käyvät niin pian kärsimättömiksi ja ovat samalla niin peloissaan, että he ottavat kohtuuttomia riskejä ja tekevät mitä suurimpia tyhmyyksiä. Minä­kin olen usein peloissani, mutta maltan silti mieleni enkä toimi liian hätäisesti. Kerran jokin aika sitten olin jopa palannut erääseen asuntoon ja nostanut löy- töpalkkion kultaisesta rannekellosta (omistaja oli il­moituksessaan luvannut maat ja mannut), jonka olin varastanut viikkoa aikaisemmin. En ollut kiireessä huomannut nimikaiverrusta. On sulaa hulluutta yrit­tää kaupitella arvoesinettä, jossa on kaiverrus. Olin kyllä selvillä siitä, että ilmoitus saattoi olla ansa tai sitten viattomimmin pyyntö varkaalle, jotta tämä maksua vastaan luovuttaisi tavaran takaisin, mutta olin poiminut kellon kylpyhuoneen lattialta (maa­nantaiaamuna) mustan sukkaparin ja smokkipaidan alta ja oletin, että omistaja todella uskoi hukanneensa sen. Jöi Varkaan jokiit pettää niin se on hänen oma heikkoutensa. Minä olen siis heikko koruihin näh­den, mutta minä maltan mieleni. Minä pysyttäydyn tasalaatuisissa ja tavanomaisissa esineissä, ketjuissa ja rannerenkaissa, jotka ovat jalometallia, mutta sovin­naisesti muotoiltuja, sekä rinta- ja korvakoruissa, jois­sa on puolijalokiviä ja jotka ovat nykyisin niin suosit­tuja. Kenties saatan uskaltautua ottamaan ametistin, pienen smaragdin tai pienillä briljanteilla koristellun rintaneulan tai sormuksen (sellaiset näyttävät tulleen suosituiksi rippi- ja häälahjoiksi) joiden hinta vaihte- lee viidestä tai kuudesta sadasta pariin tuhanteen. Ei koskaan kalliimpia. Ei koskaan isompia ja komeam­pia. Tavallisemmat on myös helpompi saada kaupak­si. Kultaseppä kuuntelee aina myötätuntoisesti tari­naa äiti- tai täti vainajasta tai merkkipäivälahjasta, jos­ta saaja haluaa päästä eroon ja tekee tarjouksensa. Si­tä ei aina tarvitse hyväksyä, jotta tarina vaikuttaa uskottavammalta.